Kirjapuutteen apulaisia

Kaikkia lukijoita voi joskus riivata seuraavan kirjan puute; tuo päässä ja koko vartalossa nakertava tarve lukea uusi hyvä kirja, se seuraava, kun parhaillaan lukemisen alla oleva kirja lähestyy viimeistä tyhjää sivua. Mistä saada apu?

Tieto- ja kaunokirjojen suhteen lehdissä viljellään kritiikkejä mutta nykyään monet saavat lukuideoita kirjavinkkauksesta tai kirjablogeista. Mistä oikeastaan on kysymys kaikkien arvostelujen ja vinkkausten keskellä?

Esitänpä omat ajatukseni erilaisista termeistä kritiikkien ja blogien välistä otsikolla:

Kritiikki, esittely, katsaus, vinkkaus, blogi vai mikä?

Kirjakritiikki on missä tahansa mediassa julkaistu teksti, jossa kirjan sisältöä ei pelkästään esitellä vaan sitä arvioidaan joko esteettisten tai sitten tietoon perustuvien kriteerien nojalla. Kritiikissä kirjasta voidaan muun muassa todeta, että se on turha, tylsä, tarpeellinen, välttävä tai hieno ja mahtava. Kritiikissä tai arvostelussa näkemys pitäisi aina perustella. Kritiikkiä pidetään kirjakirjoittelun kenties arvokkaimpana osana, ainakin kirjailijat janoavat sitä! Kysymys on silti pitkälti arvostelijan henkilökohtaisesta arvoasetelmasta, vaikka arvostelijalla erityislukijana on näkemyksenään usein laajempi kuin ”tykkään tai en-tykkää” -asetelma. Välillä kritiikkeihin liittyy sivumäärityksiä kuten minusta hauska Kymen Sanomien tapa määritellä kritiikin lopussa kirjaa kohdilla hyvää, huonoa ja erityistä. Tämäkin on hauskaa informaatiota kirjasta.

Kirjaesittelyssä pääasiassa kerrotaan kirjan asia- tai tarinasisällöstä ilman sen kummenpaa arviointia tai asettamista laajempaan kontekstiin. Jos jollakin on vaikeuksia erottaa kritiikki ja esittely toisistaan, ei kannata huolestua, sillä usein lehdissäkin julkaistaan esittelyjä kritiikkeinä. Kaikki kirjojen takakansitekstit ja kustantajan luettelotekstit ovat esittelyä, joka tosin on maustettu markkinointimielessä kehusanoilla. Joskus lehdet julkaisevat kirjoittajien itsensä omista kirjoistaan tekemiä esittelyitä, jotka oikeastaan ovat markkinointibuffeja.

Kirjakatsauksena voidaan pitää useamman samaan asiaan, kerrontatapaan tai tyylisuuntaan liittyvien kirjojen niputtamista tekstissä toisiinsa. Katsaus voi silti olla joka arvioiva tai esittelevä. Tässä pääasiana lienee taas ihmisten innostaminen tutustumaan samankaltaisiin kirjoihin.

Kirjavinkki on tietyssä mielessä kirjakatsauksen sukulainen. Vinkkauksessa halutaan esitellä lukijalle häntä kiinnostavia kirjoja. Välillä tulee mieleen, että pitääkö kirjavinkkaajan edes oikeasti olla lukenut vinkkaamaansa teosta? Aikojen kuluessa on itsellenikin tullut usein vastaan ihminen, joka on kysynyt minulta, mitä kirjaa suosittelen luettavaksi. Ennen mitään vinkkausta olen aina kysynyt, että mitä hän lukee, mistä pitää, mitä inhoaa ja missä lukee. Dekkarien ystävälle ei kannata vinkata avaruusoopperateosta vaan jos haluaa olla kiero niin vaikka Liz Williamsin Rikoskomisario Chen -sarjaa, joka on scififantasiasekoitusta ja samalla pesunkestävää dekkaria. Vinkkauksen kautta voivat kierot vinkkaajat saada lukijat laajentamaan lukurepertuaariaan.

Kirjablogit ovat nykyään suuressa suosiossa, koska siellä kirjoittaja voi tehdä mitä tahansa lukemilleen kirjoille. Hän voi tehdä kritiikistä vinkkauksen kautta fanitekstiin. Kirjablogi voi toimia kritiikin lisäksi vaikka lukupäiväkirjana, keskustelualustana, innostuspaikkana tai ihan pelkkänä hauskuutena. Blogissa voi myös unohtaa tekstin pituuteen liittyvät lainalaisuudet ja kirjoittaa sydämensä kyllyydestä.

Vai mikä? Joskus voi tehdä kaiken yhdessä ja samassa. Teksti voi samalla toimia sekä kritiikkinä, esittelynä, katsauksena, vinkkauksena että blogina. Tätä tietä tulen itse varmaan suulaana ihmisenä kulkemaan. Kestäkää kirjakuskin kyydissä!

Petri Pietiläinen, kirjakuski