Kiehtova tietokirja arabialaisen kulttuurin vaikutuksesta Länsimaihin

Jonathan Lyons Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö (Suom. Niina Saikkonen. Into, 2014).

Täytyy myöntää, että tämä Jonathan Lyonsin kirja Viisauden talo on tietokirjallisuutta parhaimmillaan. Lyons vie lukijansa hyvin laajalla rintamalla menneisyyteen. Hän kuvaa sekä Rooman valtakunnan jälkeisen sekasortoisen maailman ja siitä sitten noin tuhat vuotta eteenpäin taisteluineen ja ajatusmaailmoineen että pikkutarkasti arabialaisen ajattelun vaikutuksen eurooppalaiseen ajatteluun. Mitä tietovyörytystä! Olen minä ennenkin tästä kaikesta paljon tiennyt mutta silti hämmennyin. Kirjan lopussa ei voi muuta kuin huokaista, että olipas onni lukea tämäkin kirja, jos edes jotain oppisi maailmasta, eikä selittelisi ennakkoluulojaan ilman pienintäkään tietopohjaa.

Lyonsin kirja on niin sanottua narrative non fiction -genreä eli kertovaa tietokirjallisuutta vai miten se nyt pitäisikään suomentaa. Vaikka kokonaisuus on täynnä tietoa, niin kaiken keskellä kerrotaan myös yhden ”englantilaisen” oppineen tarina. Tämä Adelard Bathilainen (noin 1080 – noin 1152) matkasi etsimään tietoa arabialaisesta oppineisuudesta ja päätyi arabialaisten tieteellisten tekstien ensimmäiseksi kääntäjäksi, joka omalta osaltaan toi geometrian, astronomian, astrologian (pitää muistaa että tähän aikaan astrologia oli merkittävä tieteeksi käsitetty maailmanselitysoppi) ja monia muita arabialaisia ajatuksia Eurooppaan. Lyons punoo valtaisan määrän historiallisia tapahtumia ja eri oppineita Adelardin elämäntarinan kautta kauniiksi tarinaksi, todelliseksi tieteen sankaritarinaksi, todelliseksi tarpeeksi oppia jotain uutta.

Ja ne ristiretketkin kuvataan. Miten takapajuisen Euroopan villit, likaiset ja raakalaismaiset aateliset palkkasoturijoukkoineen lähti tuhoamaan Lähi-itää. Kun miettii sitä irstasta ja ahnetta joukkiota, joka lähti Jumalan nimissä ”ristiretkelle” ryöstämään ja tappamaan, ei voi kuin päätä pyörittää. Historia toistaa itseään niin monella ilkikurisella tavalla. Tosin Lyons tuo esille sen aiemminkin esitetyn ajatuksen siitä, että ristiretkien avulla monet eurooppalaiset saivat kosketuksen islamilaisen kulttuurin hyvien puolien kanssa. Osalle eurooppalaisista meni ilmeisesti päähän se, että islamilainen maailma oli paljon Eurooppaa sivistyneempi. Tappamisessa kristityt olivat erinomaisia mutta esimerkiksi henkilökohtaisessa hygieniassa jouduttiin odottamaan monta sataa vuotta ennen kuin Euroopassa ymmärrettiin tämän pienen mutta niin tärkeän asian merkitys.

Arabialaisten sivistyneeseen maailmaan tutustumien vaikutti eurooppalaisiin oppineisiin ja joihinkin ruhtinaisiin suuresti.  Kosketus arabialaiseen kulttuuriin sai esimerkiksi Adelardin kirjoittamaan Englantiin palattuaan näin: ”Ruhtinaat olivat mielestäni barbaarisia, piispat viinaan meneviä, tuomarit lahjottavissa, mesenaatit epäluotettavia ja heidän suojattinsa hännystelijöitä, lupausten antajat valehtelijoita, ystävät kateellisia ja lähes kaikki suunnattoman kunnianhimoisia” (Lyons, 194). Ja Adelardin määräämä lääke tähän kaikkeen oli tieto! Tässäpä ollaan jo lähellä nykyaikaa: janotkaamme Adelardin tavoin lisää tietoa ja vähemmän onttoja propagandistisia iskulauseita!

Tuo nyt on vain pieni sivujuonne hienossa kirjassa. Paljon tärkeämpi oli arabialaisten oppineiden vaikutus keskiajan eurooppalaiseen ajatteluun. Ilman arabialaisia voisi olla niin, ettei renessanssia ja koko länsimaisen tieteen vallankumousta olisi koskaan syntynyt tai sitten se olisi ollut hyvin erilainen. Lyons nostaa esiin valtavan määrän niin merkittäviä arabialaisia oppineita ja heidän eurooppalaisia ihailijoitaan, että välillä on hyvin onnellinen siitä, että kirjan alussa on luettelot sekä ajan merkkitapahtumista että -henkilöistä. Kirjan edetessä voi aina käydä tarkistamassa, kuka se ja se henkilö nyt sitten olikaan. Ja lavealla pensselillä Lyons maalaa.

Ja mikä olikaan konkreettisesti tuo Viisauden talo, sillä sellainen on todella ollut olemassa. Viisauden talo sijaitsi islamilaisen kultakauden aikana Bagdadissa. se oli sekä valtava kirjasto, kulttuurikeskus että tieteellisen työn keskus. Viisauden talon perusti Tuhannen ja yhden yön tarinoista tuttu kalifi Harun al-Rashid (kalifina vuosina 789–809), mutta se kukoisti erityisesti hänen poikansa kalifi al-Ma’umin aikana (kalifina vuosina 813–833), vaikka tosin Lyons kuvaa vakuuttavasti sitäkin, miten al-Rashidin kalifi-isäkin vaikutti koko viisauden janoamisen syntyyn. Ja tosiin siellä oli kirjoja, kirjoja, kirjoja, kaikkiaan yli 400 000 teosta, ja tämä aikana jolloin Euroopan parhaimmat kirjastot pystyivät kehuskelemaan vain joillakin sadoilla niteillä. Ja kaiken Lyons kertoo meille kirjastoista, kirjojen kääntämisestä, oppineiden riitelyyn, yliopistolaitoksen syntyyn myös Euroopassa (arabialaisessa maailmassa niitä oli jo ennen meitä) ja nollan sekä arabialaisten numeroiden ottamiseen käyttöön Euroopassakin. Huh, huh, minkä tietomäärän Lyons lukijalleen vierittääkään. Kaikki vain on tarpeellista ja tärkeätä, eikä lukemista haluaisi jättää kesken; ja kerran kaiken luettuaan haluaisi aloittaa lukemisen uudestaan.
Lopuksi voisi sanoa, että jokaisen itseään kunnioittavan historiasta kiinnostuneen pitäisi lukea Lyonsin Viisauden talo -teoksen. Lisäksi jokaisen äänestäjiään kunnioittavan poliitikon pitäisi se lukea. Vain typerä ihminen jättää tämän kirjan lukematta. Jos joku ei sitä lue, annan sen anteeksi, jos hän kertoo jo lukeneensa teokset Helena Allahwerdin ja Helena Hallenbergin toimittaman Islamin porteilla (Tammi, 2002), Jaakko Hämeen-Anttilan ja Inka Nokso-Koiviston Kalifien kirjastossa: arabialais-islamilaisen tieteen historia (Avain, 2011), Jaakko Hämeen-Anttila Islamin miekka: idän ja lännen konfliktien historia (Otava, 2012) ja Heikki Palvan ja Irmeli Perhon toimittaman Islamilainen kulttuuri (Otava, 2001). Jaakko Hämeen-Anttilan kynästä on lähtöisin yhtä kiintoisa, visionäärinen ja vakuuttava mutta Lyonsia suppeampi merkkiteos nimeltä Mare Nostrum: Länsimaisen kulttuurin juurilla (Otava, 2006), jossa vastaavalla tavalla käsitellään islamilaisen ajattelun vaikutusta Euroopan kehitykseen. Jos lukee kaikki nämä teokset, pääsee samaan ja itse asiassa suurempaankin tieto- ja näkemysmäärään kuin Lyonsin kirjan lukemalla. Jokainen voi valita. Tosin luulen, että Lyonsin kirjan jälkeen lukija innoissaan tarttuu näihin suomalaisten tutkijoiden tekemiin mainioihin kirjoihin tietääkseen islamilaisesta kulttuurista ja sen suhteesta länsimaiseen kulttuuriin vielä enemmän.

Ja kaikki nämä hienot teokset löytyvät kirjastosta!

Vinkki, pohtiva ja ironinen näin vaalien alla

Näin eduskuntavaalien alla pitää vihjata erityisesti euroon kielteisesti suhtautuvia ehdokkaita siitä, että Lyonsin kirja voisi toimia heille vaaliaseena. Tutkijathan ovat tulkinneet, että Kreikka piti saada euroon, koska siihen haluttiin mukaan kaiken eurooppalaisuuden alkukoti. Tämä sokea ajattelu eurooppalaisuuden puhtaista kreikkalaisista juurista lienee ilmeisesti tulosta erityisesti renessanssin antiikki-ihailusta. Lyonsin, Hämeen-Anttilan ja monien muiden mielestä tässä vedetään liian suoria yhteyksiä antiikin Kreikkaan. Arabit ja monet muut kulttuurit ovat olleet äärimmäisen merkittäviä Länsimaiden kehityksessä. Tosin nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Kreikan lainavakuuksien vastustajat eivät liene kovin innokkaita antamaan edes osaa antiikin saamasta kunniasta islamilaiselle maailmalle.

Petri Pietiläinen, kirjakuski