tiistai 9. kesäkuuta 2015

Karttahullu ihastuu ja lähtee karttojen vietäväksi

Ari Turunen, Maailman kuvat. Mitä kartat kertovat meistä ja muista? (Into, 2013)

Täytyy ihan ensimmäiseksi varoittaa tämän tekstin lukijaa: Karttahullu yrittää koukuttaa sinut lukemaan edes yhden kirjan kartoista. Olen nimittäin aina rakastanut karttoja, mitä vanhempia, sen kiehtovampia ne ovat katsella. Aina kun rahaa on löytynyt, olen ostanut erilaisia vanhoja karttakirjoja. Vanhoissa kartoissa paljastuvat niiden tekoaikojen tietämys mutta samalla myös mielikuvitus, asenteet ja hyvin vahvasti visuaaliset tunnelmat. Niitä olen vetänyt itseeni ja ihastellut karttojen taidokkuutta.
Vanhoista kartoista kertovien kirjojen ääressä olen yleensä varustautunut suurennuslasilla, koska vanhojen karttojen kuvat ovat niin kauniita yksityiskohdiltaan, samalla tavalla vanhat postimerkit kiehtovat kuva-ainekseltaan. Vanha kartta on oikeastaan kertomus jo itsessään.

Nyt ei enää tarvita suurennuslasia. Monistakin historian kiinnostavista ilmiöistä kirjoittanut Ari Turunen julkaisi parisen vuotta sitten mainion teoksen kartoista ja niiden paljastamista asioita. Tartuin kirjaan ja lueskelin pitkään minulle tuttuja asioita vahoista kartoista. Teksti oli sujuvaa, nautin lukemisesta ja erilaisten karttojen tulkinnoista. Aina löytyy joku kartta, jota ei ole koskaan nähnyt, ja aina löytyy uusia yksityiskohtia, joista ei tiedä, eikä ole itse edes huomannut tuttuakaan karttaa katsellessaan.
Kuvamateriaaliltaan Turusen kirja on näkemistäni kaikkein valaisevin. Se kuka onkaan tehnyt oivalluksen siitä, että kartasta nostetaan yksityiskohtia esiin (suurennuslasia silti tarvitaan, koska kyse vain muutamasta yksityiskohdasta karttaa kohti), on tehnyt lukijalle palveluksen. Nyt erilaiset kartat babylonialaisesta maailmankartasta (600-luku eaa.) näkypäivään asti tulevat toisella tavalla eläviksi. Turunen on mainio kuvailemaan karttojen sisältämiä sen hetkisiä käsityksiä maailmasta ja lähes kaikesta muustakin. Aiemmin kartta ei ollut pelkkä kartta vaan samalla senhetkisen uskonnollisen ja poliittisen järjestelmän tulkinta.

Hämmästyksekseni minulle kiinnostavimmaksi nousi aivan nykyaika. Olen tietysti tiennyt miten Mercatorin projektio vääristää maiden kokoja ja miten erilaisia muita projektioita on kehitelty tätä korjaamaan, miten hankalaa se oikeastaan on ja niin edespäin. Turunen sen sijaan tuo uudenlaisen näkökulman nykypäivään: Uuden-Seelannin hallituksen maailmankartta kyllä jysähti kuten moni muukin nykyajan karttamuunnos, joilla ei ole mitään tekemistä maailman parhaimman ja tarkimman kartan tekemisen kanssa vaan liittyy pikemmin ideologiseen määritykseen kuin parhaan kartan etsimiseen. Nykyinen kartta on siis edelleen samanlainen kuin muinainen kartta – mielikuvituksemme leipää!
Turusen kirja on loistava myös siitä syystä, ettei siinä ole säästelty erilaisten karttojen vertailua erityisesti nykyaikana. Kaikki kulttuurit haluavat laittaa itsensä maailman keskiöön. Tämän Turunen osoittaa hienosti vanhojen kulttuurien kohdalla mutta parhaiten tämä kirja palvelee sen muistuttajana, ettei tämä kovin inhimillinen tendenssi ole kuollut nykyaikanakaan.

Turusen Maailman kuvat lyö karttalaidallisen suoraan päin näköä kaikkia niitä, jotka mesoavat Internetin tai muun vastaavalle digi-pohjalle rakennettujen oppimateriaalien paremmuudesta verrattuna painettuun kirjaan. Tässä kirjassa kuvat saadaan puhumaan ja vertautumaan toisiinsa niin perusteellisesti ettei paremmasta väliä. Turusen analyysit syventävät kuvia ja tekevät kirjasta todella nautinnollisen lukea. Tietysti, joka sanoo, että Internet-versiona lopun kartat saataisiin liukumaan toisiinsa, ja sitten siellä vilkkuisi huomiovaloja niissä kohdissa, missä karttojen kertoma tai painottama sanoma on ristiriidassa. Tähän sanon, että PYH. Tästä oikeastaan ei ole kysymys. Vilkkuvalot sikseen ja lukemaan Turusen kirjaa. Aikaa siihen kannattaa varata paljon. Vaikka Turunen on tehnyt asiasta hyvin lukijaystävällisen ja yleistajuisen tietoteoksen, niin tietoa ja yksityiskohtaista tietoa siinä riittää.
Petri Pietiläinen, kirjakuski etsii karttaa, koska pitäisi lähteä Varkauteen. Turusen kirjasta ei löytynyt apua mutta paljon sen sijaan pohdittavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti