Monet John Nurmisen Säätiön julkaisemat kirjat ovat
kuluneet käsissäni. Niitä yhdistävät luonnollisesti sekä merelliset aiheet että
erityisesti valtava visuaalinen kauneus. Onhan kovin luonnollista, että
sellaisen määrän kartta- ja muuta historiallista materiaalia omistava säätiö panostaa
kirjoissa visuaaliseen kauneuteen. Tosin harmittavana seurauksena kirjojen
hinnat tuppaavat nousemaan kalliiksi.
Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian
dosentin Mikko Huhtamiehen Itämeren
alueen merelliseen historiaan keskittyvä Pohjolan Atlantis on kaikkien
historiasta kiinnostuneiden kyllä pakko lukea ja suurennuslasilla. Ai, että
miksi sitä suurennuslasia tarvitaan, onko präntti niin pientä? Ei suinkaan,
sillä Huhtamiehen präntti on äärimmäisen sujuvaa ja lukukelpoista, välillä sitä
lukee kuin parastakin dekkaria. Suurennuslasia tarvitaan, että pystyy tarpeeksi
ihastelemaan kaikkia kirjassa julkaistuja karttoja niin merialueista kuin
kaupungeistakin, alusten piirustuksia ja vanhojen kirjojen kuvitusta. Aivan
kaunista ja uskomatonta. Osa kirjan kuvituksesta on luonnollisesti Suomessa
ennen julkaisematonta. Välillä melkeinpä ihastelee niitä, ja unohtaa lukea
tarinat.
Mitä nämä Huhtamiehen ”jutut” oikein ovat? Toisiinsa
Itämeren kautta punoutuvia artikkeleita vai kaikkea vaan, mikä nyt häntä sattuu
kiinnostamaan. En tiedä, enkä välitä tietää mutta aivan yhtä hauskaa oli lukea perustiedot
niin Olaus Magnuksen aluetta
kuvaavasta Carta Marinastaan (1539), Itämeren
ja erityisesti Ruotsin yhdistämisestä muinaiseen Atlantikseen kuin erilaisia
kuvauksia menneisyyden meriteollisuuden yksityiskohdista kuten kaleerilaivaston
rakentamisesta tai ulkosaaristossa asuneiden ihmisten työstä ja toimesta muun
muassa salakuljetuksen parissa. Monet tarinat olivat tietysti paljon asiasta
lukeneelle jo tuttua tekstiä, mutta vähät siitä. Täytyy myöntää, että Huhtamies
kirjoittaa paljon vetävämmin kuin esimerkiksi Yrjö Kaukiainen Rantarosvojen
saaristossa (2006). Aina eivät asiat ole niin kuin ne kuivina voidaan ottaa
vaan pieni kosteus ja värikkyys voivat lennättää tosiot lentoon.
Kirjassa kaikki on kiintoisaa mutta kaiken keskeltä
minun mielestäni vaikuttavimmaksi tarinaksi nousi ”Sukelluskoneilla
Atlantikseen”. Tässä Huhtamies kertoo kiehtovasti sekä sukellustekniikan (sukelluslaitteet
ja -veneet) yleisestä kehityksestä että 1700-luvulla tehdystä Ö 116
-pienoismallista. Tätä säilytetään Karlskronan Merimuseossa. Kyseessä lienee maailman vanhin sukellusveneen
pienoismalli, jota ei Huhtamiehen mukaan alan julkaisuissakaan kunnolla
tunneta. Kirja loppuu tähän kiehtovaan ajatukseen siitä, että alus olisi voitu jopa
rakentaakin Ruotsinsalmen meritaistelun aikoihin (1790).
Kirjasta ei siis kenties löydykään Atlantista Itämereltä
mutta valtavasti tietoa, mielikuvitusta kiihottavia tarinoita ja visioita,
todellinen mielikuvituksen Atlantis, joka on vellonut Itämerellämme kuin
mieletön myrsky.
Petri Pietiläinen, kirjakuski sukelsi uskomattomien merellisten
ajatusten Itämereen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti